Mikä on akateeminen opiskeluessee? Mistä lähteä liikkeelle, jos moisen tekstin kirjoittamisesta ei ole oikein kokemusta? Tässä kirjoituksessa yritän vastata lyhyesti näihin kysymyksiin ja antaa vinkkejä opiskeluesseen laatimiseen.
Akateeminen opiskeluessee on yleensä tieteellisen kirjoittamisen harjoitustyö. Sen muoto noudattaa tieteelliselle tekstille tyypillistä mallia, eli voidaan ajatella, että se olisi tutkiva teksti pienoiskoossa.
Kun etsitään jonkin tekstilajin ydintä, on hyvä lähteä liikkeelle tekstin tavoitteesta. Mitä akateemisella opiskeluesseellä tehdään? Useimmiten opiskeluesseen tavoitteena on osoittaa perehtyneisyyttä johonkin aihepiiriin. Tavoite liittyy kuitenkin myös itse kirjoittamiseen, koska tekstit ovat tiedeyhteisössä tärkeä keskusteluväylä ja tapa tuottaa uutta tietoa. Esseen avulla harjoitellaan muun muassa luomaan tekstille tavoite eli jonkinlainen tutkimuskysymys tai hypoteesi. Lisäksi opetellaan referoimaan muutamaa lähdettä sekä tuomaan mukaan omia perusteluita niin, että oma ja lainattu aines on erotettu toisistaan. Esseen avulla pääsee treenaamaan myös tieteellisen kirjoittamisen muotoseikkoja, kuten kirjoitettua asiatyyliä sekä lähdeviitteiden ja lähdeluettelon laatimista oman tieteenalan konventioiden mukaisesti. Eräänlainen muotoseikka on myös tekstin vakiintunut rakenne: johdanto, käsittelyosuus ja päätäntä.
Pelkkä aihe ei riitä tekstin pohjaksi, vaan tekstillä tulee olla myös näkökulma, jota voi kutsua myös tutkimuskysymykseksi tai hypoteesiksi. Teksti siis vastaa johonkin kysymykseen tai pohtii, pitääkö jokin olettama paikkansa. Miten tutkimuskysymys luodaan?
Joskus essee kirjoitetaan opettajan antamasta aiheesta tai lähteestä eli jonkinlaiset kehykset ovat jo olemassa. Toisinaan kirjoittajan on löydettävä itse aihe, näkökulma ja vielä lähteetkin. Seuraavaksi annan muutaman vinkin siitä, miten päästä liikkeelle, jos valmista tehtävänantoa ei ole eli aihe ja näkökulmakin pitäisi itse keksiä.
- Voit mennä aihe edellä: Mieti jokin itseäsi kiinnostava omaan alaasi liittyvä kysymys/ilmiö/käsite/yksityiskohta ja etsi siihen pari lähdettä. Voit katsoa vinkkejä lähteisiin esimerkiksi kurssiteosten lähdeluetteloista tai luentojen lähteistä. Tieteellisessä tekstissä kysymys voi olla hyvinkin spesifi ja pieni; voit esim. keskittyä jonkin käsitteen määrittelyyn tai jonkin omalla tieteenalallasi yleisen ongelman tarkasteluun.
- Voit mennä lähteet edellä: Oletko lukenut jonkin oman alasi tekstin tai materiaalin, joka vaikuttaa kiinnostavalta, tai onko opinnoissasi tullut vastaan jotakin sellaista, mikä herättää sinussa kysymyksiä, vastaväitteitä tai mitä tahansa ajatuksia? Voit valita jonkin itseäsi kiinnostavan alasi artikkelin, teoksen tai kurssimateriaalin, lukea sitä ja kirjoitella vapaasti ylös ajatuksiasi, joista sitten haarukoit kysymystä tai yksityiskohtaa tekstisi näkökulmaksi.
Luotettavinta tieteellistä tietoa eli lähteitä löytyy vertaisarvioiduista julkaisuista. Artikkeleissa vertaisarviointi näkyy yleensä varsin helposti heti etusivun julkaisutiedoissa (vertaisarvioitu, peer reviewed, referee, scholarly), mutta esimerkiksi kirjoista on joskus vaikea löytää tietoa vertaisarvioinnista. Tällöin kannattaa etsiä julkaisijan sivustolta tietoa siitä, käyttääkö kyseinen julkaisija vertaisarviointia. Esimerkiksi oppikirjat tai kandidaatintutkielmat tahi pro gradu -tutkielmat eivät yleensä ole vertaisarvioituja. Voit kuitenkin löytää niiden lähdeluetteloista vertaisarvioituja lähteitä. Vinkkejä tiedonhakuun saa yliopiston kirjaston järjestelmiltä kursseilta. Voit myös kysyä oman alasi opettajalta tai opiskelutovereiltasi, olisiko heillä ehdotuksia kiinnostaviksi lähteiksi.
Näkökulma (eli tutkimuskysymys/hypoteesi) alkaa hahmottua ehkä pikku hiljaa lukemalla lähteitä ja kirjoittamalla ajatuksia muistiin. Nyt on hyvä pysähtyä vielä kysymään, onko näkökulmaa rajattu tarpeeksi. Oikeastaan tieteellistä tekstiä on lähes mahdoton rajata liikaa. Useimmiten ongelmana on pikemminkin se, että rajaus on liian väljä. Saattaa siis olla, että joudut vielä kirjoitusprosessin aikana zoomaamaan rajausta tiukemmaksi.
Oletetaan, että sinulla nyt on jonkinlainen aavistus tutkimuskysymyksestä ja pari lähdettä. Ala kirjoittaa raakatekstiä, jota voit pikkuhiljaa muovailla esseelle tyypilliseen muotoon: Ensin on johdanto, jossa pohjustat aiheen ja esittelet tekstin tavoitteet. Sen jälkeen tulevat käsittelykappaleet, joihin nivot yhteen omaa pohdintaa ja lähteiden ajatuksia. Loppuosassa palaat vielä alussa esitettyyn kysymykseen eli kerrot mitä sait selville ja mitä tästä nyt sitten voisi päätellä. Tämä on tekstin viimeistelty rakenne. Helpointa saattaa kuitenkin olla aloittaa kirjoittaminen keskeltä, eli johdantoa ei välttämättä tarvitse kirjoittaa ensin.
Jotta osaat erottaa lähteiden ajatukset omistasi, kannattaa vielä selvittää, miten lähteisiin viitataan. Voit katsoa mallia oman tieteenalasi vertaisarvioiduista julkaisuista tai etsiä käsiisi oman tieteenalasi kirjoitusohjeet, jos sellaisia on saatavilla. Valitse yksi tapa ja käytä sitä johdonmukaisesti läpi työn. Tärkeää on, että lähteiden ajatukset erotetaan toisistaan ja omasta ajattelustasi.
Entäs tyyli sitten? Aloittelevalle yliopisto-opiskelijalle saattaa tulla esseestä mieleen kouluaineet tai ylioppilaskokeen aineistopohjainen kirjoitelma. Akateeminen essee eroaa näistä, sillä se pyrkii objektiivisuuteen ja on asiatyylinen. Siinä ei yleensä ole kouluaineille tyypillistä omakohtaista pohdintaa tai kaunokirjallisia keinoja. Esimerkiksi kouluaineessa kirjoittajalla saattaa olla pyrkimystä osoittaa kielellistä taituruutta maalailevin sanankääntein, mikä tieteellisessä esseessä ei ole tyylin mukaista. Toki verrattuna esimerkiksi katsaukseen akateeminen esseen kirjoittaja voi tuoda esiin hieman voimakkaammin omia näkemyksiä ja ottaa kantaakin, mutta tämä pitää tehdä hyvin perustellen. Yleensä tekstin tieteellistä uskottavuutta parantaa jo se, että sen lähteenä on käytetty luotettavia tieteellisiä teoksia. Unohda siis lukijan viihdyttäminen mehevin sanankääntein! Tieto itsessään on kiinnostavaa.
Tiivistetäänpä vielä pääkohdat: Hahmottele jokin kysymys tai väite, jota voisit tarkastella esseessäsi. Ota mukaan muutama lähde. Esittele aluksi tutkimuskysymys/hypoteesi, käsittele sitä sen jälkeen pari kappaletta (tai laajemmin riippuen pituusvaatimuksesta) ja tee loppuun yhteenveto siitä, mitä sait selville. Pitkissä esseissä voi käyttää väliotsikoita rakenteen hahmottamisen helpottamiseksi.
Sanan essee taustalla on muuten ranskan kielen verbi ”essayer” (´yrittää´) ja erään Michel de Montagne -nimisen kirjailijan nöyrän pohtivat kirjoitelmat 1500-luvun lopulta. Tämän pohjalta on minusta jotenkin lohdullista ajatella, että essee on yritelmä – pienen ihmisen yritys ymmärtää jotakin suuresta maailmasta ja tuoda tiedonmurusensa osaksi tiedeyhteisön yhteisesti rakentamaa ymmärrystä jostakin aihepiiristä.
Hanna Kosonen, äidinkielen yliopisto-opettaja
Lue lisää:
Opiskelijan tekstilajien määrittelyitä löytyy myös Kielijelpistä. Sieltä saat selville esimerkiksi, miten essee eroaa oppimispäiväkirjasta, katsauksesta tai referaatista.
Esseen kirjoittajan tulee yhdistää lähteiden esittämiin tietoihin omaa ajatteluaan. Toisessa Plotin kirjoituksessani käsittelen sitä, miten oma ääni kuuluu opiskelutekstissä.
