Vaikuta, vakuuta ja viehätä

 

Historia on tuntenut monia voimakkaita ja nerokkaita puhujia, jotka ovat sanojensa voimalla saaneet kansat liikkeelle ja maailman muuttumaan. Viimeisten vuosisatojen suurten puhujien takaa löytyy kuitenkin usea heitäkin suurempi aiempi ajattelija. Vaikuttavien poliittisten puheiden rakennusaineet voidaan jäljittää antiikin Kreikkaan tai murenevan Rooman tasavallan aikaan. Historiaan jääneet sanat ja ajatukset kuuluvat tänäänkin poliittisessa puheessa.

Aristoteles on klassisessa puhetaidon oppaassaan Retoriikka nimennyt kolme argumentaation tärkeintä ominaisuutta: ethos, pathos ja logos. Nämä kolme termiä pitävät sisällään avaimet kantaaottavaan, tunteita herättävään ja vaikuttavaan argumentaatioon ja esiintymiseen. Ethos viittaa puhujan olemukseen: hänen puhetapaansa, maineeseensa, ulkoiseen habitukseensa ja tapaansa elehtiä. Puhujan tehtävänä on vastata arvostelevan yleisön ennakko-oletuksiin ja ansaita omalla olemuksellaan heidän luottamuksensa. Eetoksen suhteuttaminen vallitsevaan tilanteeseen on puhujalle tärkeä keino ansaita yleisön kunnioitus ja luottamus. Pathoksella tarkoitetaan tunnetta ja tunteiden herättämistä kuulijakunnassa. Puhuja voi kasvattaa luottamussuhdettaan yleisöön esimerkiksi samaistuttavien tarinoiden tai vitsien avulla. Kuulijoiden hyväksyntään voidaan pyrkiä myös notkealla, nokkelallakin kielenkäytöllä, puhumalla monikon ensimmäisessä persoonassa tai esittämällä tunteita herättäviä ja provosoiviakin kysymyksiä yleisölle. Tunteiden vastakohdaksi mielletään usein järki, logos. Logoksen alkuperä on kreikankielisissä sanoissa puhe, sana ja järki. Logoksella viitataan puheen järkipuoleen ja sen keskiössä ovat looginen väitteidenmuodostus ja rationaalinen argumentaatio.

Myös toisen puhetaitokirjallisuuden keulahahmon, Marcus Tullius Ciceron, retoriikan keinoja voi löytää suurista puheista historiallisella läpileikkauksella. Yksi Ciceron termeistä on anaphora, jolla tarkoitetaan saman sanan tai sanonnan toistoa puheen aikana. Yhtenä tunnetuimpana esimerkkinä anaphoran käytöstä voidaan pitää Dr. Martin Luther King Juniorin puhetta ”I Have a Dream”, jossa kyseinen lause toistui kahdeksan kertaa. Myös tricolon on Ciceron retoriikan termi, joka on päässyt esiin näyttävästi niin Abraham Lincolnin, Barack Obaman kuin Julius Caesarinkin puheissa. Tricolonilla tarkoitetaan kolmea sanaa, lausetta tai virkettä, jotka ovat rinnakkaisia rakenteeltaan, pituudeltaan ja rytmiltään (Manner of Speaking, 2016), kuten Caesarin kuuluisa ”Veni, vidi, vici”. Rytmikkyys ja kolmiportaisuus tekevät tästä retoriikan keinosta todella voimaannuttavan, lähes hurmiollisen.

Ciceron retoriikan termistön taustalla on poliittisen vaikuttamisen ja taivuttelun keinojen kaihtamaton maksimointi. Hän pyrkii löytämään tavat, joilla kuulija ei tiedosta vaikuttamisen keinoja ja antautuu täysin puhujan hurmaannuttavalle kielenkäytölle. Praeteritio-termillään Cicero tarkoittaakin puhumista jostakin asiasta ilman, että puhuu siitä. Tämä passiivisaggressiivinen, möläyttelevä, retoriikan keino on konkretisoitunut erinomaisesti Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin julkaisemissa twiiteissä. 11. marraskuuta 2017 Trump julkaisi twiittauksen “Why would Kim Jong-un insult me by calling me ’old’, when I would NEVER call him ‘short and fat’?”. Julkaisun näennäinen tarkoitus oli reagoida Pohjois-Korean johtajan kommenttiin, vaikka tosiasiallinen päämäärä oli saada oikeutus julkaisijan omalle solvaukselle.

Voitaisiinko yhdistämällä Aristoteleen retoriikkaoppi ja Ciceron argumentaatiokeinot luoda voittamaton poliittinen kannanotto? Vaikka puheesta löytyisivät kaikki vaikuttavat retoriikan keinot anaphorasta tricoloniin ja eetos olisi timanttiseksi hiottu, ei tulos väistämättä olisi vaikuttava. Onnistunutta puhetta ei synnytä pelkästään puhuja, sillä puheet ovat interaktiivisia tilanteita suhteessa yleisön kanssa. Jos yleisön tunnetila on kaikista taitavan argumentaation aspekteista huolimatta vastahakoinen ja negatiivinen, eivät kielelliset kikkailut pysty puhetilannetta pelastamaan. Suuret puhujat ja puheet tarvitsevat suuria yleisöjä, eikä kukaan voi saavuttaa menestyneen puhujan titteliä tyhjiössä. Vaikka historiallisten poliittisten ajattelijoiden viisaudet muovaavat vielä nykypäivänkin poliitikkojen retoriikkaa, on yleisön rooli kuitenkin teorioissa jätetty vaille ansaitsemaansa huomiota. Yleisön reaktio on puhujalle pakan kääntämätön kortti.  Modernissa ja vuorovaikutteisessa yhteiskunnassa poliittisen puheen tricolon voisikin kuulua seuraavasti: vaikuta, vakuuta ja viehätä.

Outi Spolander, opiskelija

 

 

 

Lähteet:

Trump, Donald J. [realDonaldTrump] (2017, 11.11.) Why would Kim Jong-un insult me by calling me ”old,” when I would NEVER call him ”short and fat?” Oh well, I try so hard to be his friend – and maybe someday that will happen! [Tweet]. Viitattu 14.3.2017. https://twitter.com/realdonaldtrump/status/929511061954297857

Manner of Speaking. 2016. Rhetorical Devices: Tricolon. https://mannerofspeaking.org/2015/03/16/rhetorical-devices-tricolon/ . Viitattu 14.3.2018.

Palonen, Emilia. 2018. Retoriikkaa ja ravistelua: Cicero ja Machiavelli. Helsingin Yliopiston Poliittisen ajattelun perusteet-kurssi. 25.1.2018.

TKK Kielikeskus. http://sana.aalto.fi/viestinta/vie981226/retorinen_vaikuttaminen.htm Viitattu 8.4.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php