Vapaa kirjoittaminen – turhaa töhertämistä vai matka uusiin sfääreihin

Kuva: Engin Akyurt

Tuntuuko sinusta toisinaan, että kirjoittaminen ei suju?  Ajatus ei kulje. Välimerkit eivät tahdo löytää paikkojaan. Saatat tuntea kammottavaa oloa tyhjän paperisi edessä. Suosittelen silloin kokeilemaan vapaata kirjoittamista!

Vapaa kirjoittaminen on menetelmä, jossa voi kirjoittaa tietyn ajan ilman rasittavaa itsekontrollia. Tärkeintä on vain työstää tekstiä omien mielleyhtymien mukaan, joko ilman aihetta tai jostain sovitusta aihepiiristä. Kirjoittamista ei työskentelyn aikana kertaakaan keskeytetä. Lauserakenteet, pisteet, pilkut, väliviivat ja muut ikävät oikeinkirjoitussäännöt voivat jäädä unholaan. Pääasia on vain, että tekstiä tulee yhtäjaksoisesti paperille.

Kokeiltuani ensimmäisen kerran vapaata kirjoittamista tein harjoituksen kolmena kymmenen minuutin jaksona, joiden välissä pidin yhtä pitkät tauot.  Ensimmäisen jakson aikana kirjoittaminen ei sujunut yhtä jouhevasti kuin olin kuvitellut. Toisaalta tunsin jonkinlaista vapauden tunnetta tehdessäni tahallaan kirjoitusvirheitä – toisaalta huomasin kirjoittamisen vauhdin hyytyvän niissä kohdin, joissa välimerkkejä olisi kenties tarvittu. Yllättävää kyllä, tunsin jonkinasteista syyllisyyden tunnetta kielen sääntöjen rikkomisesta. Jatkoin kuitenkin hetkellisten pysähdysten jälkeen eteenpäin aina viimeiselle kymmenminuutille.

Toisella kerralla kielipoliisi sisälläni jo hellitti otettaan, ja uskalsin antaa kynäni liikkua vapaammin.  Toisen jakson jälkeen huomasin, että vapaa kirjoittaminen onkin aika väsyttävää. Tauon jälkeen kirjoitin urhoollisesti vielä viimeisen periodin.

Aikaansaamani teksti ei vaikuttanut kovin järkevältä. Ensisilmäyksen jälkeen se ei mielestäni mitenkään houkutellut lukemaan tekstiä uudestaan. En kuitenkaan heittänyt papereitani suoraan roskakoriin, vaan laitoin ne lojumaan pöytälaatikkoon.

Parin päivän kuluttua kaivoin töherrykseni esille. Lukaisin paperit läpi ja sekavuuden joukosta merkitsin erivärisillä kynillä joitain sanoja ja lauseita, joita voisin työstää eteenpäin. Aloin tässä vaiheessa miettiä tekstille jopa uutta rakennetta ja juonta. Avainsanoista saatoin löytää uusia ideoita, joilla voisi tekstiä viedä uuteenkin suuntaan.  Nyt jopa sisäinen kielipoliisi vaikutti aikaisempaa inhimillisemmältä. Hän kuiskasi hiljaa korvaani: ”Suomen kieli on sentään kaunis kieli, jota meidän tulee hellästi vaalia.”

Siispä. Kun essee ei edisty, valitse vapaan kirjoittamisen aiheeksi jokin työhösi liittyvä aihepiiri tai yksityiskohta. Voit ajatella tulevan tekstisi yhtä kappaletta jollain yläotsikolla tai pelkällä yhdellä sanalla. Sitten vaan ”Uunona” kirjoittamaan. Mielestäni on hyvä jättää valmis töherrys hetkeksi huilimaan telakalle, josta sen voi ottaa myöhemmin käsittelyyn värikynien kera.

Parhaimmillaan tekstistäsi voit löytää ideoita tai raakamateriaalia varsinaiseen esseeseen. Vapaan kirjoittamisen materiaali voi vaikuttaa ensin melko kaoottiselta, mutta olettaisin sen selkeyttävän ajattelua työstämisen jälkeen. Pitkän ajan kuluessa vapaa kirjoittaminen kenties kehittää myös omaa kirjoitustaitoasi.

Olen kuullut, että jotkut harrastavat vapaata kirjoittamista myös itsetutkiskelun välineenä. Kontrolloimaton kirjoittaminen voi olla portti ihmisen sisäisiin tiloihin ja ajatuksiin. Työstämisen jälkeen ajattelu voi löytää ratkaisuja aiemmin askarruttaviin kysymyksiin. Itsetutkiskelun välineenä vapaa kirjoittaminen saattanee johtaa elämää uusiin sfääreihin, joista aikaisemmin ei ollut edes tietoinen. Kannattaa kokeilla.

Jukka Saarenpää
opiskelija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *