Klikkiotsikko – silmänkääntötemppu vai oivaltavaa otsikointia?

Photo by Mahdiar Mahmoodi on Unsplash

 

Otsikolla on monta tehtävää. Verkossa otsikon houkuttavuus tuntuu toisinaan olevan sen ainoa tehtävä.
Klikkiotsikoita parjataan, mutta myös hyvä verkkokirjoitus tarvitsee koukuttavan otsikon.

Raija Moilanen kirjoittaa Kielikellossa (1/2012) otsikon tehtävistä:

”Otsikon täytyy kertoa lyhyesti, mistä tekstissä on kyse ja mikä on tekstin tarkoitus ja näkökulma. Sen täytyy myös houkuttaa lukemaan. Otsikoiden avulla lukija saa nopeasti yleiskuvan jutusta. Otsikot jäsentävät tekstiä, auttavat lukijaa suunnistamaan tekstissä ja löytämään kiinnostavat kohdat.”

Verkossa usein yksi näistä tehtävistä nousee ylitse muiden. Nettiotsikon on houkutettava lukemaan – tai tarkemmin ottaen klikkaamaan. Klikit ovat kaupallisille medioille lähes elintärkeitä. Mainosrahoitteiset mediat tekevät niillä tulonsa, sillä lukijamääriä mitataan klikkauksilla.

Koukuttavasta otsikosta saattaa tulla netissä jopa itseisarvo. Sillä, mihin otsikko vie, ei ole väliä. Juttuja tehtaillaan klikinkiilto silmissä.

”Cheek paljastaa, mihin sanaan aikoo lopettaa viimeisen keikkansa”

”Kuorsaako petikaverisi? Uusi keksintö lupaa apua – varattiin saman tien loppuun”

Nämä otsikot on poimittu Klikinsäästäjä Facebook-sivulta. Klikinsäästäjä kerää suomalaisten medioiden klikkiotsikoita ja paljastaa otsikoiden yhteydessä sen, mitä otsikko piilottaa. Cheek aikoo lopettaa keikkansa kiitokseen ja kuorsaavan petikaverille apua tuovat kuulokkeet, jotka peittävät ympäristön metelin. Lukija välttää vaivan klikata harhaanjohtavaa otsikkoa.

Klikkiotsikoksi kutsutaan usein otsikkoa, jonka ainoa tarkoitus on saada lukija klikkaamaan. Houkuttelevalla otsikolla huono juttu tai juttu, jossa ei mitään juttua edes ole, naamioidaan hyväksi. Englanninkielinen termi clickbait, eli klikkisyötti, kuvaa ilmiötä ehkä hieman suomenkielistä vastinetta paremmin. Klikkisyötin tarkoituksena on houkuttaa lukija tarttumaan koukkuun, mutta koukkuun jäätyään hänelle paljastuu totuus.

Klikkisyötit voivat olla myös vaarallisia. Verkkoa selaillessaan moni lukee vain otsikon ja tekee tulkintansa sen perusteella. Tutkimusten mukaan moni jopa jakaa sosiaalisessa mediassa juttuja pelkästään otsikoiden perusteella, siis lukematta lainkaan jakamaansa juttua. Journalisti nostaa esimerkiksi Talouselämän otsikon: ”Poliisilla 1776 hälytystehtävää – Turvapaikanhakijoiden osuus pyöreä luku.” Jutussa paljastui, että pyöreä luku oli tasan nolla.

Kuitenkin myös hyvä juttu tarvitsee houkuttelevan otsikon. Anna-Sofia Nieminen kirjoittaa Journalistissa, että ”hyvä verkko-otsikko houkuttelee klikkaamaan ilman, että se on kryptinen tai katteeton. Otsikko kertoo jutun olennaisen sisällön, ja lisäksi siinä mahtuu vaikkapa tuomaan esiin ristiriidan tai kertomaan jotain yllättävää. Otsikko on painokas ja oivaltava.”

”Klikkiotsikko” voi siis olla myös oivaltava ja johtaa oikeasti kiinnostavan sisällön pariin. Ilman houkuttelevaa otsikkoa hyvä juttu menee hukkaan, kun kukaan ei löydä sitä. Silmänkääntötemppuja ei kuitenkaan tarvita, jos juttu puhuttelee, ja otsikko pitää lupauksensa.

Parempi termi katteettomille lupauksille onkin klikkijournalismi, sillä ilmiö on otsikkoa laajempi.

Klikkiotsikoita parjataan paljon vertaamalla niitä printtiotsikoihin. Hyvä verkko-otsikko ei kuitenkaan ole aina samanlainen kuin hyvä printtiotsikko. Printissä otsikon on oltava lyhyt, sillä tila on rajallinen. Printissä lukija näkee kuitenkin myös esimerkiksi ingressin ja väliotsikot, jotka voivat osaltaan houkutella sisällön pariin. Printissä otsikko voi siis olla lyhyt, eikä sen tarvitse olla kovin kuvaava.

Verkossa taas otsikko on – toisinaan kuvan lisäksi – ainoa asia, jonka perusteella lukija tekee päätöksen jutun lukemisesta. Jos hyvä juttu ei saa lukijoita, se menee hukkaan.

Veera Argillander
opiskelija

Teksti on kirjoitettu Kielikeskuksen kurssilla Kielen- ja tekstinhuoltoa tuleville kirjoittamisen ammattilaisille syksyllä 2017.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *