Viestintävastuu

Viestintävastuu. Viestintävastuu?

Kysyin opiskelijalta, mitä on viestintävastuu. Vastaus huvitti minua, sillä uskoisin, että moni meistä vastaisi syyskiireiden keskellä samalla tavalla: ”Siis mikä vastuu? Mä en ainakaan halua ottaa enää mistään lisää vastuuta.”

Kun googlaa sanan viestintävastuu, saa tulokseksi lähteitä johtajan viestinnästä erilaisille tahoille tai vaikkapa yritysten kriisitilanteen viestintäkanavia. Sanalla on kuitenkin toinen ja näin syksyn työrupeaman alkaessa tärkeä merkitys viestinnän kannalta. Väitän, että sanan ymmärtäminen voi helpottaa elämäämme – eikä sen synonyymi ole ”taakka”.

Viestintävastuu on viestijän vastuuta viestintätilanteessa. Se tarkoittaa sitä, että olen vastuussa siitä, mitä päästän suustani: Miten viestin toiselle ihmiselle? Millaisia sanoja käytän?

Sen merkitys laajenee, kun pohditaan millaisia nonverbaalisia viestejä lähetämme toiselle viestiessämme: Sopiva silmienpyörittely, ystävällinen hymy, Angry Birdsin pelaaminen kokouksessa…

Se tarkoittaa myös vastuuta pohtia, milloin on sopivaa viestiä ja mitä viestintäkanavaa käyttäen: Kuormitanko turhaan toisen sähköpostia? Mistä kannattaa jutella kasvotusten? Olisiko tästä kysymyksestä hyötyä koko ryhmälle?

Viestintävastuu ei ole vain puhujan tai tilanteen johtajan vastuuta, vaan myös esimerkiksi yleisön, opiskelijan tai ryhmän vastuuta: Miten viestin nonverbaalisesti kuunnellessani toista? Miten voin tukea toista viestinnässä? Mitä toinen todella yrittää sanoa? Miten saisimme ryhmämme viestinnän toimimaan tehokkaasti?

Ammattini puolesta pohdin viestintävastuuta usein puheviestinnän parissa, mutta yhtä voimakkaasti siihen liittyvät myös kirjallisen viestinnän vastuut esimerkiksi lainaamisessa ja selkeydessä.

Viestintävastuu kuulostaa helposti tylsältä ja velvoittavalta, mutta sen voi nähdä myös helpottavana tekijänä. Me kaikki olemme yhdessä vastuussa, en vain minä tai se stressaantunut työkaveri. Tämän vastuun kantaminen ja ymmärtäminen luo mukavia työympäristöjä ja toimivaa viestintää.

Riikka Järvelä

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston Humanistisen tiedekunnan puheviestinnän yliopisto-opettaja

Kuva: visualpanic (Flickr)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

css.php